Voihan juutina!

Mihinkä se Sanelma ny kerkes taas häippäästä?
Olis ollu vähä jotaki... jotaki.....

Sanelman piti Kustaan kans istahtaa ihaalemahan uutta vaatekaappia, maalikaa ei vielä keriinny kuivamaha ja ovista näyttää puuttuvan nupit.
Kustaa on funteerannu ja funteerannu....

Nyt olis

lankaa Emman ja Sanelman tarpeisiin, mutta mihinä välis kerkiääs ottaa kutimen. Sanelman aika kuluu Kustaata passatessa ja Emmalla on vauvasta tekemistä.

Vauva

Emma lupasi sisarelleen hoitaa ja huolehtia tämän pienestä lapsesta kuin omastaan. Sisar on sairastunut vakavasti ja oli huolissaan lapsensa tulevaisuudesta. Lapsella on upouusi mekko, virkattu (miten voi lanka loppua kesken) merkkausjämälangoista.
Emmalla on mohairlangasta kudottu toppi.

Nukke on löytö Käsityömessuilta.

Lämpöä

tarvitaan ja parhaiten sitä saa vanhanajan kunnon pönttöuunista. Kurssilla keskiviikkona aloitin.
Pääosin pahvia, hiukan muoviosia ja pitsiä, liimaa ja maalia, kelpuutan ensimmäiseksi uuniksi.
Edustan suojapelli ei täytä vaatimuksia, mutta se on helppo vaihtaa, samoin kuin paikkaa
täällä

tai täällä

Mitä ihmettä.....

Jätskitikkuja, jugurttipurkki, pala verhorypytysnauhaa, langanpätkiä, kangastilkkuja ja maalia.

Vielä

ei ole tarvetta parisängylle. Emma odottelee ritariaan ja Sanelma ja Kustaa ovat tunnusteluvaiheessa. Saahan se silti olla varastossa. Syksyn aikana kurssilla aloittamani sänky oli jäänyt kokoamatta ja maalaamatta. Värin valinta on vaikea asia. Kudoin sängyn päälle pitsipäiväpeiton "Dallasverho" -langasta.

Oi Valentino

Valentino.....
Emma sai kukkalähetyksen, hyvin salaiselta ystävältä.
Ei viestiä ei nimeä ...
Hämmentynyt Emma toivottaa koko poppoolta yllätyksellistä Ystävänpäivää kaikille täällä vieraileville!

Oliskos

näistä keittiön tuoleiksi. Keskiviikko illalla tein tuon topatun tuolin ns. puuvalmiiksi. Tämä sopisi ruokailuhuoneeseen (jos olis). Kaksi muuta tuolia tein lisäämällä rahin malliin selkänojaa.

Kevättä Kyntteliltä

on tänään totta, kun ensimmäiset auringon säteet lämmittävät ja rupiaa niin ramaasemahan. Kukahan laittaas kahvia tippumahan. Mahtaisko se piristää!

Keittiössä on uusi yläkappa, ei mitään muuta. Virkatut salusiinit sopisivat hyvin. Kalusteet tulevat sitten joskus. On kuulemma tehtaalla kiirusta. No, sanovat vain....

Osmo

sai pienen homman hoitaakseen. Pitääs ripustaa karteekit yhteen klasihin niinku malliksi. Mikä siinä niin voimille otti, jotta piti oikaasta sohvalle?

Kokosin

eripituisista tikuista rahin viime viikon kurssilla ja punoin päällisen melkein valmiiksi. Kotona innostuin tekemään samantien toisen. Maalaus olikin aika vaikeaa ja värin valinta. Maalaan ehkä uudelleen tai ....

Ps. Ihan vahingossa tuli Sanelmalle valkoinen ja Kustaalle sininen rahi.

Kori

tilkkutyönä valmistui ja bloggasin siitä toisessa blogissani "Vartahilla" heinäkuun loppupuolella viime kesänä tähän tapaan.
"Huomasin yhtenä päivänä selaavani tilkkulehtiä. Olin KIP tapaamisessa kesäkuun puolessa välissä vaihtanut sukkalangalla suuren kassillisen tilkkulehtiä vuosilta 1994-2008.
Ihastuin heti pieneen koriin. Pohja 5 x 5 cm ja sivut 8 kpl 2,5 x 2,5 cm ja vuori."
Kori on hiukan liian suuri nukkekotiin, mutta yhdistysnuken käteen se on oikein passeli.

Taisi

koitua Sanelman kohtaloksi, kun hän vanhaa sanontaa käyttäen pyysi Kustaata tupahan istumahan kiiruhummaksi aikaa. Ei tiennyt, ettei Kustaalla ole kiirus mihinkää. Siellä ne praataavat, Sanelma kiikkustoolis ja Kustaa sohvalla, kertaavat kumpanenki mennyttä elämäänsä.
Uusia nojatuoleja punoin paperinarusta. Toissaviikon nukkiskurssilla aloiteltiin. Viimeviikolla huovutettiin eläimiä ja kotona jatkoin huovuttamalle tuoleihin pehmusteet ja putkityynyjä sekä rahin, jota voi käyttää myös pöytänä.