maanantai 30. toukokuuta 2011

Huiveja!

Vinttikirpparilla huhtikuun puolenvälin tienoilla oli jo huiveja, mutta taisivat olla siellä jossain takana piilossa.
Sanelma asettui Kissankellon edustalle esittelemään.  Samalla uudet ajolasit pääsivät kokeiltaviksi.
 Sinisävyinen salamoninsolmuilla ja kellahtavanruskean kirjava oli vartavasten kirpparille tehtyjä. Pöydällä oleva aprikoosihuivi on ensimmäinen ja aikaisemmin valmistunut, taisi olla joku lahja Sanelmalle.
 Roosahtavaan huiviin Sanelma tykästyi ja halusi itselleen. Onneksi Kirpparilla ei mennyt sitten mitään kaupaksi. Sanelmaa kauhisti alun alkaenkin, kun mitään uutta ei saisi olla myynnissä.  Toisaalta miten kauppa olisi käynyt, kun kukaan ei ollut myymässä, kun asukkaista vain Kustaa olisi läpäissyt (näyttely)ehdot. Mutta kuka olis saanut  Kustaan puhutuksi kirpparimyyjäksi. Ei kukaa ikimaailmas!
           Sanelma muisteli vaatekaappiaan, eikö tosiaan löydy yhtään kesäisempää?  Ei mitään bikinejä...Sanelma lehahtaa punaiseksi, muistui mieleen ne nakukuvat sieltä    jostain ..........

perjantai 27. toukokuuta 2011

Tennarit

Anton sai uudet nahkaiset tennarit. Kokonainen maanantaipäivä siinä meni  ja seuraavana päivänä tein kengännauhat. Kokeilin nauhantekoon sellaista pahvipyörylää, joita näin naisihmisten käsissä  Martin markkinoilla Tallinnassa jokunen vuosi sitten. Kaunista nyöriä tulee merkkauslangasta, mutta aikaa siihen kyllä kuluu.
 Sukatkin on uudet, siis Emon vanhasta parittomaksi jääneestä nilkkasukasta ykskaks surautetut.
Jaakko-Poika (sveitsinnukke) antoi lainaksi omat valkoiset sortsinsa, tosin nekin ovat liian isot ja kannateltavat.
Anton toivoisi vesisadetta ja kylmää ilmaa, että Emo ehtisi ommella  ikiomat vaatteet, mutta kesän odotuksessa haluaa kuitenkin toivottaa kaikille lämmintä ja iloista toukokuun viimeistä viikonloppua, kun sen jälkeen  tulee     k e s ä !

Kavereita

Nukkepajalla on vaikka milla mitalla. Oma vanha nukkeni on tuossa oikealla  ja nukketaiteilija Sirpa Ala-Loukon omia siinä vieressä sulassa sovussa.
 Hämmästyneitä ja totisia, ilmeikkäitä nukkelapsosia!

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Vanhan nukkeni

suurimmalta osalta uudistettuna otin mukaan kurssille. Sain luvan kuvata sen Nukkepajan  asukkaiden keskellä.  Etualalla istuu oma nukkeni 60 vuoden takaa. Kansakoulussa tehtiin nukke muistaakseni 4:llä luokalla. Siihen aikaan koulusta ei saanut mitään tarvikkeita, vaan kaikki piti viedä kotoa. Äiti kävi kaupungista ostamassa nukelle pään, mutta voi miten pieni se oli kangasvartaloon nähden. En muista millaiset vaatteet tehtiin ja nimeäkään nukella ei ollut. Vuosia myöhemmin pelastin nuken pään, joka oli jo saanut kolhuja ja lienee jotain guttaperkaa.  Muutamia vuosia sitten tein nukelle vartalon ja vaatteet.
Taustalla seisovat Aliisa ja Thilda ovat nukketaiteija Sirpa Ala-Loukon  muotoilemat ja valmistamat paperimassanuket.
  Ja sitten vielä samassa kuvassa Sirpan juhlavuoden nuken Antonin kanssa.
    (Kuvat saat suuremmaksi klikkaamalla kuvan päällä hiirellä.)
Nimi on edelleen mietinnässä, mutta se tullee liittymään jotenkin nuken tekemisen aikoihin.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Anton

Nukketaiteija Sirpa Ala-Loukon Nukkepajan 10-vuotisjuhlanukke, joita on 25 nuken sarja, omani on numero 4.
Olin Nukkepajalla viikonloppukurssilla tekemässä Sirpan hyvillä ohjeilla. Nukke on 38 cm pitkä, pää, rintalasta, kädet ja jalat paperimassasta valetut.  Kurssilla valmiit osat hiotaan, maalataan, vahataan ja kiillotetaan. Kasvojen maalaus, varsinkin silmät ja kulmat ovat vaikeita. Selvisin omasta mielestäni hyvin. Sain Sirpalta apua alahampaiden maalaamiseen, muuten selvisin omin päin. Peruukki tehdään mohairnauhasta.
 Oma nukkeni seisoo Sirpan oman mallinuken vieressä hieman alempana ja näyttää siksi pikkuveljeltä, jonka hiuksia ei ole vielä parturoitu.  Hiusten leikkuun Sirpa teki rutiinilla. Melkoisia veijareita, poikakultia!
Kurssi oli tiivis ja Nukkepajalla on aina kiva tekemisen tunnelma samanhenkisten nukkeharrastajien kokoontuessa yhteen.Pääset katsomaan Sirpan nukkeja ja muuta  tästä   linkistä. Kirjaa, jossa kerrotaan nuken  ja vaatteiden tekemisestä,  on vielä saatavilla. Kannattaa poiketa sivuille, suosittelen.
Anton tuli valmiiksi, mutta vaatteet jäävät kotitöiksi. Tennareita  vähän ehdin suunnitella.
Kotiin tultua pengoin nukkevaatelaatikkoa sopivia vaatteita löytääkseni. Nämä ovat melko tyttömäiset ja hiukan isohkot, mutta Antonia ei näytä pahemmin haittaavan.
Keväisen raikkaat tuulet pörröttävät hiuksia.

     Anton on valmiina kesäisiin kujeisiin, mitäs olisi vaikka pajupilli.......

tiistai 17. toukokuuta 2011

Kirpparilta

Naapurikuntaan  suuntautuneelta kirpparikierrokselta kotiutui lauantaina kaksi veijaria,  Säkkipillinsoittaja ja Klouni. Nämä pyrkinevät asukkaiksi myöhemmin jossain uudessa muodossa.
Kylmän kolea tuulinen päivä onkin oivallista käyttää mineilyyn!

tiistai 10. toukokuuta 2011

Pihalle

tekee kauniina kevätpäivänä jokaisen mieli. Pitää saada vähän kuopsuttaa ja ainakin kerran  päästä puutarhamyymälään katselemaan. Emma on jo ehtinyt tutkia lähimpänä olevan Honkongin puutarhamyymälän. Ensin ei kiinnostanut juuri mikään, multasäkkejä ja mitä kaikkea siis säkeissä  siellä ja siellä. Yhden aurinkotuolin Emma löysi, vaikka ei se häävi ole, vaan sopii laihalle kukkarolle. Kaksi outoa pensasta ihmetytti erikoisella värillä ja kummallisilla lehdillä. Pakko vain ottaa kasvamaan, vaikka mihin ne nyt istuttaa....
Sama juttu vielä erikoisen vihreän kukkivan pyöreän pallon kanssa.  Kiva ja piti saada, mutta mistä sille paikka, tuumii Emma itsekseen ja päätti antaa kukan Sanelmalle myöhästyneeksi äitienpäiväkukaksi, vaikkei Sanelma äiti olekkaan. Sanelma on kuitenkin kaikista huoltapitävä, passaaja ja lohduttaja, ihankuin äidit....
Iso ruukku kukkineen tuli kaupanpäälle ja sopii mainiosti aurinkotuolin väreihin.
   Ja eiku nauttimaan keväisestä aurinkopäivästä!
   (Oikeasti ostokset ovat kirpparilöytöjä viime viikolta.)

perjantai 6. toukokuuta 2011

Mieli tien päälle

iskee heti lumien sulattua. Nousee hirveä autokuume tai vielä pahempaa. Varsinkin ikääntyvät miehet muistelevat nuoruuttaan ja haluavat ehdottomasti vielä ajella prätkällä tai jollain pärisevällä ajopelillä. Enää ei siitä, että polkupyörään laittaa pyykkipoijalla kiinni pahvinpalan niin, että se pörisee pinnoissa. Kustaa ei välttynyt taudilta ja siinä se on. Siisti, linjakas,  hyvän värinen, pieniääninen, mutta laaja-alainen. Sivuvaunu on ihan Sanelmaa varten. Kustaa ajatteli, ettei Sanelma hevin pukeudu nahkahousuihin. joten sivuvaunuun pääsee kätevästi kapeassakin hameessa. Pystykorvaa on toki mukava kuljettaa metsälle vaunussa. Serkun Likka sanoi hallitsevansa jo mopot ja  osaavansa kaikki säännöt, vaikka ikää ei ole tarpeeksi, eikä tarvittavaa korttiakaan. Halukkaat saivat tulla kokeilemaan, siis vain kuivaharjoittelua, ihan vain paikallaan.
Menopeli on tämänpäiväinen kirpparilöytö. Tuunaamatta valmis.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Palaan

vielä kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, joka siis oli 16. - 17.4.2011.  Olen aikaisemmin esitellyt näyttelyssä olleiden Nukkekotikurssilaisten bokseja. 
Kurssin opettajalle vielä valtaisat kiitokset!   Olemme saaneet opastusta ja neuvoja  ja hän on  jaksanut innostaa ja kannustaa!
Nyt ovat vuorossa viimeiset, eli omat.
 Alla kaksi lähikuvaa tupa-huoneesta molemmista päistä.

 Lähikuvat Kirppikseltä ovat kotona ennen näyttelyä otettuja ja hyllyt ovat melko tyhjiä,
 koska kannukokoelmat ja purnukat oli pakattava matkan ajaksi omiin kontteihinsa.
 Mukana oli myös  metallilankakurssilla tehty lintuhäkki, josta tuli sopiva huvimaja / kasvihuone.
 Kolmen amppelin kukat on pakattu erikseen matkan ajaksi.
        Porsas Pohteva on Tilda kurssilla valmistunut.
Possulla on siinä oma kaktuslaatikko,  jota saa tonkia ja taimet saa olla rauhassa.
Oven pönkänä on luuta, ettei Porsas pääse kylille ja merkkinä siitä, että Isäntäväki ei ole nyt kotona.
Kaikki mukana olevat tavarat ovat  itse tehtyjä. Materiaaleina on ollut  mm. pahvia, kartonkia, jäätelö-. grilli-, rakettitikkuja ja monenlaisia kierrätysmateriaaleja.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Vieras

Sanelma aikoi juuri lähteä koleasta säästä huolimatta huvimajaan katsomaan taimia ja siirtämään amppelikukkia sisälle lämpimään ja aikoi viedä multapussin mennessään. Ovella seisoikin aivan vieras...
"Iiiiiltaa, olenko minä oikeassa talossa? Etsin Sanelma ja Kustaa Marinpäätä,  ovat kuulemma niin ihania ja ystävällisiä, että ottavat luokseen asunnottomia turvattomia tai muuten surkeita. Ei silti, minä laitoin kaikkein parhaimmat vaatteet päälleni ja olen aina siivosti.  Ai niin, piti sanoman aluksi, että olen Walpuri Metsähiiri, neiti vielä ja muutenkin pieni perhe niin,  että kanssani ei tule muita,vaikka sanoihan Rouva Pääministeri juuri vappupuheessaan, että täytyy jokaisella olla oikeus perheeseen.  Mikä ettei, jos komea poika pomppaa jostain, niin mulle kelpais. Voisin asustella vaikkapa  siellä Vinttikirppiksellä.  Hyvä kaunis Rouva, saanko jäädä?"
Sanelma jo oli melkein harmistua, etteikö tuo vikinä jo lopu.....  sai koottua itsensä ja tyynenen rauhallisesti totesi: " Pieni neiti on vain hyvä ja katselee itselleen mieleisensä paikan. Isäntä on Marinpäässä remontin edistymistä tarkastamassa ja saattaa viipyä viikonkin. Hän on niin lempeä, ettei aja ketään taivasalle... Kirppiksen nurkissa lienee tilaa aluksi, jos vain kelpaa."
Walpuri on niin mielissään, että kääri pitkän häntänsä mekon alle rullalle.
      "Asioilla on tapana järjestyä!"

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vappua!

Kissankellossa on koko väki rotunut  vuorollaan ja yhtäaikaa. Suurimpana vaivana taitaa olla yleinen saamattomuus. Suuret juhlatkaan eivät ole innostaneet, Sanelma moittii itseään. Olisi aika nyt ryhdistäytyä ja aloittaa vaikkapa tekaisemalla Lisbelle vappuviuhka. Eihän Lisbe ole kuullutkaan sellaisesta. "Mitä tällä huiskitaan, kun ei ole kärpääsiä". Siitä Sanelma saikin aiheen innostua muistelemaan omaa lapsuuttaan.
Täällä Kyrönjokivarressa kakarat kellottivat, siis juoksuvat ympäri kyliä kellot kaulassa tai vyötärölle narulla sidottuna, muistaa Sanelma äitinsä kertoneen. Lehmät ja lampaat päästettiin laitumille.
Sanelma muistaa itse, että  vappuna  sai ensi kertaa olla paljain jaloin pihalla ja päälle puettiin kesämekot vaikka olisi satanut räntää. Vaput olivatkin aina koleita ja kylmiä.  Viuhkat olivat tärkeitä ja suurella porukalla oltiin aina jonkun kotona vilikuttajaasta. Siinä olikin  arvaajalla tekemistä, kun viuhkoja vaihdeltiin salaa nurkan takana.  Nuoruusvuosina hyppööikäisinä pyöräiltiin Alajoelle katsomaan paisuntoja.
" Mitä, jos mä tuun pihalle sun kans ja opettelet vaikka konkkaamahan".
Rattoisaa Vappua Kaikille!