Nallepäivää!

    Tänään Teitä tervehtii  90 -luvun loppupuoliskolla tekemäni  "Basilli-nalle", joka heti valmistuttuaan matkasi Keskussairaalaan ilahduttamaan potilasta.

            Ihanaa Nallepäivää  nalleystäville!

Hatuttaa....

Kissankellon naisväki on TV:tä katsonut tarkkaan silloin kun on näytettu häitä ja muita suuria pukujuhlia. Juhlavaatteet ja varsinkin hatut ovat olleet niin ylellisen elegantteja. Miksei täälläkin voisi joskus pukeutua vaikkapa pyhäpäivän kunniaksi. Lähdettiin katsastamaan ensi alkuun hattuja.
"Aivan liian kesäisiä",  tuumaa Sanelma

 " On tainnut olla hyvä Alen loppuunmyynti, kun on jäljellä vain tyhjiä telineitä", siihen Emma harmistuneena.

     " Palataan ostoksille ensi keväänä, vai alettaisiinko tehdä itse...."
    Sinne jäivät hattuhaaveineen Sanelma ja nuoret naiset suunnittelemaan modistiksi ryhtymistään.
 Nukkekotikurssilla tehtiin hattuja, 2,5 tuntia ei vain riitä edes yhden hatun tekemiseen. Viimmeistely jäi kokonaan kotitehtäväksi. Rusettihattu syntyi roskasta ja palasta silkkinauhaa. Silinteriä yritin omin neuvoin jo ennen kurssia.  Telineitä väänsin rautalangasta, helmistä ja roskista.

Ovellesi kolkutetaan,

sellaisen mainoksen Kustaa oli nähnyt TV:ssä yks ilta. Siksi hän käski Sanelman mennä katsomaan ovelle ja ottaa rahapussinsa mukaan. Siellä seisoisi "solttupoika" lippaan kanssa.
   Eipä saanut Sanelma sanaa suustaan, niin oli hämmästynyt, kun oven takana oli kaksi tyttöstä kuin suoraan tanhuharjoituksista tulossa.

  Käväisin tänään pitkästä aikaa melkein naapurissa kirppiksellä. En voinut jättää sinne orpoina, olivat vielä alkuperäisissä avaamattomissa pakkauksissa. Taitaa pitää perustaa sisäoppilaitos, tai orpokoti.

Vaatii vielä

jonkin verran harjoittelua, ennenkuin syntyy kelvollisia mattoja. Molemmat ovat noin 10 cm pituisia ja 5,5 cm leveitä.
Alla kuvassa olevan maton materiaali ehti jo unohtua, mutta ainakin osaksi siinä lienee jotain tekokuitua. Oli hankalaa punoa....

 Tämän maton punoin hauenkoukkusiimasta, jota löysin Käsityömessuilta.

Harjoitusko tekee mestarin?

Lapseksi

ottaminen käy Kissankellossa helposti ja ilman suurta paperisotaa tai soveltuvuustestejä. Kävi nimittäin niin, että Sanelma sai Kustaan houkutelluksi Käsityömessuille mukaansa. Ei se helppoa ollut, mutta Sitten Sanelma muisti mainita pajatuotteista ja työkalujen teroitusosastosta. Väkeä oli paljon vielä viimeisenä messupäivänä. Sanelma käski Kustaan pysyä vierellään tai korkeintaan parin metrin päässä, ettei eksyisi. Sanelma suuntasi vanhasta muistista etsimään tutuksi tullutta myyjää, mutta ei löytänyt samalta paikalta kuin muina vuosina. Löytyihän  sitten lopulta, kun melkein kaikki oli jo kierretty. Ikäisekseen arvelemallaan myyjällä on pöydällään kaikkea ihanaa vanhaa, on pitsiä nappia, helmiä, kristallia, koukkuja, vartaita, neuloja, merkkausliinoja, nauhoja, sormustimia. Sieltä kaiken keskeltä yhdestä korista Sanelma löysi orvon pienen tytön, jonka asu viittaa Alpeille Tiroliin.  Sanelma antoi vaivihkaa tytöstä vähän rahaa, kuluja peittämään. Kustaa ihastui heti tytön vaaleisiin pitkiin letteihin.

                        Hei, hei Kaikille!